Tietoja
Kaatumiset, auto-onnettomuudet tai leikkaukset sekä muut tapahtumat jättävät jälkeensä pieniä ja suuria arpia. Lähes kaikilla on vähintään yksi arpi muistuttamassa tapahtuneesta. Arvet voivat aiheuttaa huomattavaa kipua ja vähentää liikkuvuutta sijaitessaan lähellä niveliä, mutta ne voivat myös vähentää itseluottamusta erityisesti silloin, kun ne ovat näkyvissä kehonosissa.
Arpien muodostuminen
Arpeutuminen on luonnollinen prosessi, joka käynnistyy, kun keho alkaa korjata siihen tullutta viiltoa tai hankaumaa. (Katso myös Pika-apu naarmuille ja viilloille)
Arpikudosta syntyy aina, kun ihon uloimman kerroksen eli orvaskesikerroksen viilto ulottuu sen alla olevaan verinahka- eli dermiskerrokseen saakka. Keho ei pysty korvaamaan tuhoutunutta, tehtäväänsä erikoistunutta kudosta samanlaisella.


KEHO ALKAA PARANTAA
HAAVAA TAI NAARMUA HETI,
KUN SELLAINEN SYNTYY.
Keho lisää haavakohtaan kollageenia myös paranemisen jälkeen, minkä vuoksi arven koko ja muoto muuttuvat ajan mittaan. Seurauksena syntyvän arven verenkierto ei ole tehokasta, ja se on toisinaan epätasainen ja vähemmän joustava kuin muu ihokudos.
Arvet ovat joskus kohollaan (hypertrofinen arpi) tai ne voivat näyttää sisäänpainuneilta sen mukaan, millaisia vaurioita ihon alempiin kerroksiin ja ihonalaisiin kudoksiin on syntynyt. Myös arpien väri vaihtelee.